Tiistai, viimeinen päivä Reykjavikissa

Kokonainen vaikkakin viimeinen päivä edessä! Olin heti aamusta intoa täynnä.

Kópavogur, Kuuttilahti

Bussimatkoillani olin katsonut, miten pääsisin parhaiten meren rantaan kuljeksimaan. Bussit 1 ja 2 ajoivat Kópavogurin, Kuuttilahden, ohi. Jäin pois Sunnuhlíð-pysäkillä, josta pääsin portaita alas kevyen liikenteen tielle. Pyöräilijät suhahtelivat vauhdikkaasti ohi. Heillä oli kiire töihin. 

Kópavogur, Kuuttilahti

Onneksi tie haarautui. Käännyin verkkaisempien kulkijoiden ja koiriaan taluttavien aamukävelijöiden perään. Rannalle pääsyn esti naruaita. Kävin kurkkimassa naruaidan yli. Vesi oli kovertanut rantavallin reunan. Isoja maakielekkeitä oli sortunut rannalle. Etsin paikan, jossa aita loppui. Pääsin loikkaamaan mutaiselle rantakaistalle. Rakkolevää ja pieniä simpukankuoria näkyi silmänkantamattomiin. Pieni tylliparvi pyrähteli ja tepasteli rannalla. Lokit kailottivat, merilevä ja muta tuoksuivat vahvasti. Vastapäisellä rannalla näkyi Arnarnesin, Kotkaniemen, vauras asuinalue. Palasin takaisin rantaniitylle. Siellä oli Þinghóll-muistomerkki, mutta tihkusateen vuoksi en malttanut jäädä kopioimaan pitkää islanninkielistä tekstiä paaden kyljestä. Kysyin eräältä aamukulkijalta, mitä Þinghóll tarkoittaa. Parlamenttikukkulaa, hän vastasi.

Jatkoin kävelyä alikulkutunnelia pitkin. Saavuin maisemoituun jokipuistoon. Sorsia, hanhia, lokkeja ja joutsenia ui joessa. Seurasin jokea jonkin matkaa. Kun tihkusade hellitti, levitin muovipussin penkille ja istahdin hetkeksi tavaamaan karttaa. Olin kartan mukaan Sunnuhlíð-nimisellä seudulla. Vanhahko mies käveli rantatietä. Kysyin häneltä, mitä Sunnuhlíð tarkoittaa ja osoitin kartasta nimeä. Mies alkoi viittilöidä, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä. En luovuttanut, vaan kysyin uudestaan merkitys-sanaa painottaen. Mies aloitti seikkaperäisemmän neuvonnan. Piti kävellä eri suuntiin talon luo, jossa oli punainen katto. Mies asetti kädet päänsä päälle harjakaton muotoon. Mutta se ei ollut vielä Sunnuhlíð, vaan piti kävellä portaat alas ja kääntyä oikealle. Nyökkäsin ymmärtäväni, jotta mies pääsisi jatkamaan matkaansa.

Kun mies oli hävinnyt näkyvistä, kävelin ”väärään” suuntaan. Pensaiden takana oli kiipeilyteline, jota koristi kuutin kuva. Telineen alla oli laatta, jossa oli Kuuttilahden koulun nimi.

Palasin takaisin bussitielle. Pysäkillä seisoi nainen, jolta kyselin muutamien kartassa näkyvien paikannimen merkitystä. Hän nauroi, ettei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että paikannimet merkitsisivät jotain. Sunnuhlíðin hän sanoi tarkoittavan etelärinnettä.

Ajelin vielä muutamilla busseilla katselemassa paikkoja, sillä sadepilvet laahasivat yhä vatsojaan kaupungin yllä. Kävin syömässä majapaikassani. Iltapäivällä päätin lähteä perhepuistoon.




Hlemmur-bussiasema

Ajoin Hlemmurille ja kyselin lipunmyyjältä, millä bussilla pääsisin Perhepuistoon. Hän neuvoi bussin ja nyökkäsi, että päiväkotiryhmä on menossa samaan paikkaan. Myyjä antoi bussien aikataulukirjasen. Sen käyttöä olisi pitänyt harjoitella jonkun reykjavikilaisen kanssa kaikessa rauhassa.
Bussin otsassa luki 15 Meistar avellir. Jäin pois Laugardalshöll-pysäkillä lapsiryhmän kanssa. Tien toisella puolella näkyi vehreä laakso.

Tallustelin verkkaisesti lapsijonon perässä kävelytietä alas laaksoon. Tien oikealta puolelta kuului kukon ponnekas kieunta ja verkkoaidan takana seisoi karvalähtöinen poro. Päiväkotilaiset kokoontuivat kasvitieteelliseen puutarhaan. Minä suuntasin askeleeni kotieläintarhan lipunmyyntikojulle.

Näytin turistikorttiani ja kysyin opaskarttaa.

Sellaisia ei ollut eikä opastaulujakaan, joten rohkeasti eteenpäin tihkusateeseen harhailemaan. Kolme hevosta seisoskeli niityllä. Karuselli nuokkui apeana talviteloillaan. Lammasaitauksessa oli vain ruohoa. Pienessä vesialtaassa uiskenteli neljä hyljettä. Pulska emakko makasi navettarakennuksessa. Navetanovissa luki, että vierailijat olivat tervetulleita navettaan.

Piha-aukion perältä kuului sydäntä särkevä määyntä. Vuohet ja kilit olivat päässeet ulos aitaukseensa. Uuhet tulivat aidan viereen katselemaan, kun lähestyin aitausta. Kilit kisailivat kukkulan kuninkuudesta. Valkoinen naali kyyhötti aitauksessaan sadetta pitämässä ja haukka isossa häkissä orrellaan. Puolessa tunnissa olin kiertänyt eläintarhan.

Jykevä lautaveistos komeili polkujen risteyksissä. Lienevätkö Miina Äkkijyrkän työt inspiroineet rakentajaa. Jatkoin hevosaitauksen ohi kohti kahvilaa ja kurkistin sen takapihalle. Siellä oli lahon tolpan päässä alueen opaskartta! Vanhasta kostuneesta piirroksesta näin, että lasten leikkialue on iso.

Päätin kuitenkin käydä Kaffihús-kahvilassa kuivattelemassa itseäni ja maistamassa talon antimia. Kahvilan ainoat asiakkaat olivat eläinpuiston työntekijät, jotka joivat kahvia ja pelasivat korttia. Tiukka navetan haju täytti eteisen, jossa heidän työtakkinsa ja kumisaappaansa olivat.

Lasten leikkipuistossa oli remontti käynnissä. Ankkalampi oli tyhjennetty vedestä, mutta viikinkilaiva, liikennepuisto, näköalatorni ja monet muut leikkipaikat odottelivat jo lapsivieraita.

Jos tulisin lapsenlasteni kanssa kesällä Rekjavikiin, kävisin heidän kanssaan useampana päivänä retkellä Perhepuistossa, sillä mukavaa tekemistä riittäisi useammalle päivälle. Palasin samaa tietä eläinpuiston läpi lipunmyyntikojulle, etten eksyisi. Kuljeksin hetken kasvitieteellisessä puutarhassa ja katselin varhaiskeväällä kukkivia puita ja pensaita. Merihanhet kulkivat pareittain lammen rannalla. 



Dansleikur-veistoshahmot

Perhepuistosta ajoin Hlemmurille etsimään bussia Öskjuhlíð-kukkulalle. Kukkulalla sijaitsivat kuumavesisäiliöt, joiden päälle on rakennettu kafeteria ja ravintola Perlan. Sain kysellä oikeaa lähtölaituria, sillä bussit 17 ja 18 lähtivät lauta-aidan takaa sivukadulta, Rauðarárstigurilta.

Jäin bussista 18 Perlan-pysäkillä, josta lähti kaksi tietä mäkeä ylös. Valitsin jyrkemmän. Se oli oikopolku kukkulalle, josta näki kaupungin kattojen yli kauas merelle.

Perlanin pääoven edessä oli Dansleikur-veistoshahmot. Tanssi-teoksen on tehnyt Þorbjörg Pálsdóttír vuonna 1970. Näin hahmoissa jotain giacomettimaista.

Heti pääoven vieressä oli Saga-museon lipunmyynti. Koska Saga-museo on yksityinen, turistikortti ei kelvannut vaan raha, 1800 ISK. Virkailija antoi kuulokkeet ja sain valita selostuskielen. Suomea ei listassa ollut, joten valitsin englannin.

Astuin hämärään tilaan, jossa ihmisenkokoiset vahanuket esittivät johonkin saagaan liittyvää tapahtumaa. Selostus eteni verkkaisesti kohtauksesta toiseen. Vesisäiliöön oli rakennettu tapahtumapaikat. Kierros kesti puolisen tuntia. Valitettavasti en tuntenut saagoja, joten runsaiden islantilaisten nimien vuo katkaisi tarinoiden juonen. Keskellä tilaa oli kiinnostava videoesitys, jossa näytettiin, miten vahanuket, vaatteet ja muut tarinoihin liittyvät tarvikkeet oli valmistettu.

Perlanin alimassa kerroksessa oli lampi, josta tuon tuosta nousi vesipatsas neljännen kerroksen kafeterian tasolle asti. Kiipesin kafeteriaan ja kävin näköalaterassilla katselemassa ja kuvaamassa näkymiä, jotka avautuivat eri ilmansuuntiin. Huomasin merenrannalla rakennuksen, jonka vierestä kaarsi keltainen bussi. Oppaasta luin, että rannalla on Nauthólsvík, lämmitetty meriuimala. Bussi 19 ajoi rantaan.  

Kafeteriassa oli piskuinen joulukauppa, jossa oli myytävänä joulukoristeita ja matkamuistoja. Perlanin ylimmän kerroksen pyörivä ravintola avattiin vasta kello 18.30. Siellä saattoi ruokailla ja katsella maisemia, jotka lipuvat hitaasti silmien editse.

Öskjuhlíð-kukkulalta lähti viitoin opastettu polku rantaa kohti, jonne on rakennettu geysir. Jos matka aidoille geysir-alueille jää tekemättä, tekogeysir antanee pienen kuvan luonnonihmeestä.

Jatkoin bussilla 18 matkaa Korputorgille, rakenteilla olevaan uuteen lähiöön. Matkan varrella bussi seisoi jonkin aikaa Ártúnin bussiterminaalissa. Bussin matka suuntauti kukkulalle, jossa oli uuden näköisiä kerrostaloja. Kukkulalta avautuivat avarat näkymät alas laaksoon, jossa virtasi matala leveä joki. Mietin, josko hyppäsin kyydistä ja lähtisin vaeltamaan. Bussin ikkunasta näin järven, Reynisvatnin, lumiaitaa ja karua maastoa kuin tunturissa! Netistä katsoin, että kukkulalla risteili paljon polkuja, joten se lienee asukkaiden suosimaa vaellusmaastoa. Bussi laskeutui kukkulalta ja nousi toiselle, jossa olivat kerrostalojen rakennustytöt meneillään. Asvalttikadut kiiltelivät tuoreuttaan. Äitejä pikkulapsineen ja ostoskasseineen näkyi kulkevan kaduilla. Bussi teki lenkin Korputorgilla ja palasi samaa reittiä takaisin.

Palasin retkeltä majapaikkaan pakkaamaan. Seuraavana aamuna pikkubussi olisi tulossa jo kello 4.30 hakemaan aamulennolle. Yöllä kuulin sateen ropisevan ikkunaan.

Fjölskyldu- og húsdýragarðurinn, Perhepuisto ja kotieläintarha, os. Engjavegur, bussit: 2,15,17 ja 19. Lisätietoja www.mu.is 

Nettisoitteesta löytyvät tiedot perhepuistosta, luettelo eläimistä (kissoista hylkeisiin ja naaleihin), aukioloajat, hinnat, historia, tietoja kasvitieteellisestä puutarhasta, kahviloista, huvilaitteista, liikenne- ja leikkipuistosta. Avoinna klo 10-18.

Arkisin aikuiset 600 ISK

Lapset 5 v.-12 v. 500 ISK

Viikonloppuisin aikuiset 700 ISK ja lapset 600 ISK

Turistikortilla pääsee ilmaiseksi

Perlan

Perlan, os. Öskjuhlíð, bussi 18

Kafeteria avoinna 10-21, ilmainen sisäänpääsy

Pyörivä ravintola Perlan avoinna 18.30-21, ilmainen sisäänpääsy 

Saga-museo, os. Öskjuhlíð, bussi 18

Avoinna: 10- 18, aikuiset 1800 ISK ja lapset 800 ISK