Maanantai, kuudes päivä Islannissa

Maanataiaamu valkeni harmaana ja sateisena. Ensimmäinen sadepäivä lähes viikkoon. Pikkubussi tuli hakemaan kotikadulta ja keräsi matkan varrelta muita uimareita Bláa lonïðille, Siniselle laguunille. Ensin meidät vietiin BSÍ-bussi-terminaaliin. Sieltä saimme matkavarauskuittia vastaan lipun, jolla pääsisi uimaan ja bussilla takaisin Reykjavikiin.

Tasan yhdeksältä lähti iso bussi kohti laguuneja. Maiseman värit toivat mieleen myöhäissyksyn. Mustaa, harmaan ja harmaanruskean sävyjä, kulottunutta heinää, kumpareista kivikkoa. Puolen tunnin ajon jälkeen bussi kääntyi päätieltä. Tienvarsikyltissä luki Bláa lonïð. Harmaa usva pehmensi maiseman värit. Ajoimme kivipaasien muodostaman portin läpi. Portissa oli vaakuna ja tervetulotoivotus Velkominn Grindavík. Punaisia vesiputkia näkyi kilometrikaupalla laavalohkareiden seassa. Kaukana nousi höyryä ja tummia vuoria.

Oliivinvihreä sammal peitti laavakivikkoa. Bussi jätti meidät kävelytielle. Korkeat mustat laavaröykkiöt reunustivat kapeahkoa tietä. Vieno rikinlemu tuntui nenässä, mutta siihen tottui pian. Röykkiöiden välistä pilkahti hennon vaaleansinistä vettä. Kävelykuja vei kylpylän ovelle.

Sain muovirannekkeen, jonka painoin portin koodilukijaa vasten. Pukuhuoneita oli monta ja kussakin muutama kaappi ja keskellä lattiaa suuri valkoinen nahkaistuin. Kun vaatteet olivat kaapissa, painoin ranneketta oven lukijaan, ja kaappi meni lukkoon. Selkeät lukitsemis- ja avaamisohjeet olivat seinällä. Pesuhuone näytti sokkeloiselta lasiseinäisine suihkukoppeineen. Shampoo- ja huuhteluainepullot olivat uutta verrattuna kunnallisiin uimahalleihin. Siistijät kulkivat pesu- ja pukuhuoneiden lähettyvillä ja opastivat tarvittaessa.

Sade oli tauonnut, usva leijui tuulien mukana pois ja aurinko näyttäytyi pilvien lomasta. Kävelin pyyhkeeseen kietoutuneena ulkoaltaille. Hyinen tuuli sai kiirehtimään veteen. Vesi oli sameaa, suolaista ja lämmintä. Muuan uimari kertoi uimavalvojalle hukanneensa koodirannekkeen veteen. Vaikka altaat olivat matalia, pohjasta oli mahdoton löytää mitään. Valvoja lupasi hoitaa miehen vaatekaapin auki yleisrannekkeella.

Nousin välillä laiturille ja kävin katsomassa altaan reunalla olevaa saunaa. Yhteissaunassa kylvettiin uimapuku päällä. Saunan altaan puoleinen seinä oli lasia. Sähkökiuas sihahti kipakasti, kun heitin puukiulusta vettä. 

Muusta allasalueesta erillään oli kylpylän vesihieronta-allas. Kolme asiakasta makasi kukin uimapukusillaan uimapatjalla, joka oli hoitopöydän päällä. Kolme hierojaa suoritti rauhallisin liikkein rituaalimenojen tavoin ohjelmaansa. Ensin hieroja kasteli paksun pyyhkeen altaan kuumassa vedessä ja levitti sen asiakkaan päälle. Sitten hän aloitti hieromisen varpaista. Hän levitti valkoista savea hierottavaan kohtaan ja eteni varpaista niskaan. Asiakas oli koko toimituksen ajan pyyhkeen alla, jota kasteltiin tuon tuosta kuumassa allasvedessä. Kun selkä ja vatsapuoli oli hierottu, hieroja pujotti asiakkaan isoon muovipussiin, peitti pyyhkeillä ja kääri asiakkaan päähän turbaanin. Sitten hän lähti kuljettamaan patjalla lepäävää asiakasta hitaasti ympäri allasta. Näytti aivan siltä kuin asiakkaat nukkuisivat.

Altaiden reunalla oli puulaatikoita, joista saattoi nostaa pienillä kauhoilla valkoista savea. Levitin rasvanpehmeää savea käsivarsilleni. Kun pesin savea pois, roiskahti suolaisen kirvelevää vettä silmiin ja suuhun.

Uinnin jälkeen olo oli raukea. Bussia odotellessa katselin ravintolan ruokalistaa. Hinnoissa oli melkoinen deluxelisä. Lähdin ulos kävelemään bussipysäkille. Oli aivan hiljaista ja autiota. Ei lintuja, ei ihmisiä, ei edes pensaita, jotka humisisivat viimassa. Vihdoin bussi näkyi tulevan kilometrien päästä loivasti kumpuilevien laavakenttien takaa. 

Iltapäivällä olin taas Reykjavikissa. Sade oli lakannut ja lähdin katselemaan kaupunkia jalkaisin. Bussikorttini oli jo vanha. Kuvasin talomaalauksia ja piipahdin Cafe Babalússa, joka näytti omaperäiseltä ja hauskasti sisustetulta paikalta, mutta oli selvästi nuorten suosima paikka.

Kahvila Babalú

Narisevat puuportaat veivät toiseen kerrokseen, jossa oli kahvila vanhoine huonekaluineen. Teinitytöt kikattivat sohvalla, ja pari poikaa pelasi lautapeliä teelasiensa ääressä. Parvekkeelta saattoi seurata katuvilinää. 

Erään talon portin pielessä kukki koristekirsikka! Helsingissä puut olivat vasta nupulla toukokuun alkupäivinä.

Ruostevärjätty kesäpaita

Kävelin Laugavegurin alkupäätä ja käännyin Skólavörðustígurille. Mäen päällä kadun päässä näin postikorteista tutun veistoksellisen kirkon Hallgrímskirkjan. Skólavörðustígur-kadun varrella oli useita gallerioita, taidepajoja, laavakivi-veistämöitä, villalankaliikkeitä ja muita pikkupuoteja. Skólavörðustígur 17 kohdalla oli pieni kivijalkakauppa Jet Korine. Ikkunassa riippui kesäpaita. Kävin kysymässä paidan hintaa. Myyjä innostui. Hän myisi paidan tuntuvalla alennuksella, ainoastaan 15900 ISK! Kun tuijotin myyjää, hän näytti hintalappua ja selitti tomerasti, että ruskeat kuviot ovat aitoa ruostetta, kaivoipa sanojensa vakuudeksi tiskin alta havaintovälineen: ruosteisen renkaan. Kiitin esittelystä ja lähdin kaupasta. Muistin näet, että minullahan oli kotona siivouskomerossa lähes samanlaisia trendipaitoja.

Olin lähellä kirkkoa, kun alkoi sataa. Juoksin muiden turistien tavoin kirkkoon sadetta pitämään. Kirkon eteisaulassa oli valokuvanäyttely. Kuvissa oli erimaalaisia ihmisiä oman uskontokuntansa mukaisessa rukousasennossa. Kirkossa oli pieni postikorttimyymälä ja huone, jonne virtasi kirkon työntekijöitä ja josta kuului pianonsoittoa. Hississä ramppasi työmiehiä haalareissaan ylös ja alas. Hissilippu maksoi aikuisilta 500 ISK ja lapsilta 100 ISK. En käynyt ihailemassa maisemia 73 metrin korkeudessa, sillä kirkonkellojen soitto oli alkamassa ja kuulosuojaimet Helsingissä.

Kirkkosalin sisustus oli pelkistetty. Valtavat urut kiiltelivät seinustalla. Oppaasta luin, että urkupillejä on yli viisituhatta. Muuan likomärkä turisti esitti saman asian minulle pantomiimina. Hän osoitti kädellään urkuja, levitti molemmat kätensä ja oli kantavinaan valtavaa taakkaa polvet koukussa. Sitten hän oli laskevinaan pillien määrän ja pyöritteli silmiään. Sain pidätellä nauruani.

Pikkuruinen piha kadun varrella

Kun sade taukosi, lähdin jatkamaan kuljeskeluani. Paljon oli kuvattavaa kujilla ja katujen varsilla. Kaupungissa riitti leikkimielisiä maalareita.

Bláa Lonïð, Sininen Laguuni, lisätietoja www.bluelagoon.is