Sunnuntai, viides päivä Islannissa

Sunnuntaiaamuna paksu hohtava sumu peitti kaupungin.

Menin ajoissa kadulle odottamaan pikkubussia, joka noutaisi

minut koko päivän kestävälle retkelle. Kotikatuni

muuntajakaapin oveen oli yön aikana liimattu muotokuva

tytöstä, jolla on paljonpuhuva ilme. 

Pikkubussi saapui ja alkoi kerätä matkalaisia eri hotellien edustoilta. Lopulta saavuimme isolle bussille, jossa opas toivotti meidät tervetulleiksi Golden Circle -matkalle.

Ilma kirkastui, kun bussi pääsi ylängölle. Louhikkoista erämaata peitti paksu oliivinvihreä sammal. Kaukana näkyivät tummat vuoret kuin mustavalkolaikkuiset miekkavalaat kylki kyljessä.

Tunnin verran lähdöstä olimme jo niin korkealla, että tien vieressä näkyi lunta. Taivaanrannalla kohosi Hekla-tulivuori. Hämmästyin, kun näin ihmisen kävelevän tienlaitaa kymmenien kilometrien päässä lähimmistä asutuksista. Miehellä ei ollut reppua eikä muitakaan retkeilijän varusteita. Mistä hän tuli ja minne meni, jäin miettimään.

Tie laskeutui laaksoon. Kasvihuoneiden lasikatot välkehtivät siellä täällä. Opas nimitti paikkaa eläkeläislaaksoksi. Hveragerði-kylä muistutti siirtolapuutarhan mökkikylää. Kylän laidalla jökötti betonirengas, josta tuprusi höyryä. Opas kertoi, että kuuma lähde oli kyläläisten maamerkki, jonka mukaan saattoi suunnistaa kapakkaillan jälkeen kotimökkiin. Kunkin talon pihalla näkyi hedelmäpuita ja vihannesmaa. Vanhahko pariskunta istui kuistilla, kun bussi kaarteli kapeita katuja kahvila Edenin eteen.

Eden

Lasikattoisessa Edenissä kasvoi trooppisia puita ja kasveja. Papukaija äänteli lehvistössä. Kahvilaan ja matkamuistomyymälään en ehtinyt tutustua pitkän vessajonon vuoksi.

Matka jatkui rehevien peltomaisemien läpi, hevostilojen ja matalien jokien ohi. Maatilat olivat kaukana toisistaan kuten Suomessa. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä bussi kaarsi päätieltä sivuun. Toisella puolella tietä oli laaja kesämökkialue.

Islantilaisia kesämökkejä

Kysyin oppaalta, miksi karu seutu houkutti mökinrakentajia. Opas kertoi, että laavan peittämä maa

on edullista, joten mökkitontteja ostetaan runsaasti seuduilta. Mökkiläiset istuttavat mökkinsä ympärille puita ja pensaita ja muuttavat toimillaan erämaata vuosi vuodelta vehreämmäksi.

Paikoitellen maa oli punaruskean laavasoran peitossa. Ruskean eri sävyt värittivät maisemaa. Kaukana siinsivät siniharmaat vuoret. Tuuli puhalsi koko ajan. Ajoimme lohiportaille. Vesi pakeni kohisten kaivamaansa kanjoniin.

Hevoset ja vuoret

 Pian saavuttiin seudulle, jossa oli muutamia hevostiloja. Opas kertoi islannin hevosen luonteesta, kestävyydestä ja erityistaidoista.





Tien vieressä oli hevosaitaus. Bussi pysähtyi
tien varteen, ja opas jakoi halukkaille kuivia leivänpaloja hevosille vietäväksi. Muistin mainoslehtisten kauniit kuvat islanninhevosista. Etsin samanlaista kuvakulmaa.

Karu todellisuus

                                            

Matka jatkui geysir-alueelle. Tien toisella puolella olivat hotellit, ravintola sekä Geysir verslun, Geysir myymälä. Toisella puolella tietä syöksi kuuma lähde Strokkur, Kirnu, vettä ja vesihöyryä.

Tuuli kantoi mietoa rikin lemua lähteistä. Lähteiden ympäri kiersivät naruaidat ja varoituskilvet veden kuumuudesta.

Ensimmäinen pasahtava vedensyöksy säikäytti niin, että kamera oli pudota maahan. Seuraavia syöksyjä odotin jo vakain käsin. Kiertelin pitkin märkää kalliota katselemassa muita pienempiä lähteitä. Villamyssy ja talvitakki eivät olleet liikaa hyisessä viimassa.

Strokkur

Myymälästä sai matkamuistojen lisäksi ostaa pieniä ruoka-annoksia, kahvia ja kahvileipää. Maistoin litteitä nokisia leipäsiä, joiden päällä oli savustettua lampaanlihaa. Nälkä lähti mutta jano jäi suolaisesta leivästä. Onneksi olin ottanut muutaman omenan matkaevääksi. Myymälästä vei ovi pieneen kansanmuseoon, jossa oli myös multimediaesitys tulivuorenpurka-uksesta.

Aikuisen lippu olisi maksanut 1000 ISK ja lasten 800 ISK. Bussi teki lähtöä, joten ne ihmeet jäivät näkemättä.

Gullfoss

Seuraava pysähdyspaikka oli Gullfoss, Kultainen vesiputous. Siellä oli oikeastaan kaksi putousta

jotka syöksyivät kapeaan syvään kanjoniin. Valokuvaamisesta ei tullut mitään putousten partaalla. Silmälasit ja kameran linssi olivat hetkessä vesipisaroiden sumentamat. Kiipesin ylös portaita kanjonin reunalle kuvaamaan. Pauhina oli mahtava, kun Hvíta-joen vesi syöksyi jymisten 70 metrin syvyyteen.

Varpujen ja kuivan ruohon peittämään erämaahan oli rakennettu putouksilta lähtevä lautatie, jotta luonto säilyisi turistien poluilta.

Tie johti parkkipaikalle.

Parkkipaikalla näin ensimmäisen Islannin teille sopivan auton. Sillä pääsisi jo tulvivien jokienkin yli.

Parkkipaikan vieressä olivat vierailijoiden keskus multimediaesityksineen ja kahvila, jossa myytiin myös lahjatavaroita. Pihatauluissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja tietoja kaukana siintävistä vuorista.

Parkkipaikan selkeä retkeilykartta

 Matkamme jatkui kohti kansallispuisto Þingvelliriä. Alue on sekä Unescon maailmanperintökohde että Islannin syntysija.

Kävelimme oppaan perässä laaksoon, joka oli syntynyt kahden mannerlaatan irtautumisen seurauksena. Syvät kirkasvetiset uomat halkoivat laaksoa. Saavuimme paikalle, jossa Alþingi, parlamentti, kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 930 jaa.

Samalla paikalla kesäkuun 17. päivänä 1944 Islanti julistautui itsenäiseksi. Puinen ramppi johti Alþingi-kumpareelle. Islannin lippu liehui paikan merkkinä.

Vasemmalla Pohjois-Amerikan mannerlaatan reunaa

Tietä reunustava korkea kiviseinämä on Pohjois-Amerikan mannerlaatan reunaa. Kun kiipesin mannerlaatan reunalle, näin hyvin laakson samansuuntaiset uurnat, joita pitkin vedet valuivat Þingvallavatn-järveen.

Euraasian puoleista mannerlaatan reunaa

Euraasian puoleisen mannerlaatan reunaa ovat laaksossa siellä täällä kohoavat kiviaidan näköiset lohkarejonot.

Laatat erkanevat toisistaan pari senttiä vuodessa, joten maisema muuttuu vuosikymmenissä.

Opas kertoi, että sukeltajat tekevät sukellusretkiä mannerlaattojen välisiin syviin ja kirkasvetisiin luoliin.

Vielä oli viimeinen kahvilakäynti ennen paluumatkaa. Kahvilan pihalla olivat kartta ja kohokuva kartan kuvaamasta alueesta. Kun nostin katsetta, näin oikean jäätikön! Vuorten lomasta pilkotti valkoisena Langjökull, Pitkä jäätikkö.

Paluumatka sujui vaihtelevissa maisemissa. Oli maataloja lampaineen ja hevosineen, karavaanarien kokoontumisalue, järviä ja taloja niiden rannalla, istutettuja metsiä, rentukoita jokien kaarteissa, joutsenia ja hanhia sulamisvesien muodostamissa lammissa.

Illalla ei tarvinnut unta kauan odotella.

Golden circle tour on kiertomatka Islannin lounaisosan luonnonnähtävyyksille.

Tietoa nähtävyyksistä ja matkan hinnoista:

 www.bustravel.is

www.re.is

www.visiticeland.org