Perjantai, kolmas päivä Reykjavikissa

Reykjavikin kunnallinen uimahalli

Pilvipoutainen aamu lokkeineen tervehti aamu-uinnille menijää. Reykjavikin kunnallinen uimahalli Sundhöll Reikjavíkur on melkein keskustassa, parin korttelin päässä Hallgrímskirkja-kirkosta.

Uimahallin eteisaulassa oli lipunmyyntikoju ja pöytä tuoleineen. Vanha mies istui pöydän ääressä kahvilla. Pöydällä oli termoskannu, maitotölkki, keksipaketti ja pino pahvimukeja.

Uinnin jälkeen saisin saunakahvit!

Näytin turistikorttiani ja lipunmyyjä antoi avaimen. Seurasin naista, joka oli myös menossa uimaan. Pukuhuoneita oli muutama. Kurkistin pesuhuoneeseen ja sain selville, että siellä oltiin alasti, mukava pohjoismainen käytäntö.

Kaikesta näki, että paikka oli parhaat päivänsä nähnyt. Pari naista oli peseytymässä. Seinässä oli metallikaukalo, jossa näytti olevan saippualiuosta. Uima-allashallissa oli verkkainen aamutunnelma. Radoilla oli vain muutama uimari. Vatsakas mies tempoi seinän vierellä punnuksia ja veti välillä taljaa. Ovensuussa istui uinninvalvoja valkoisessa työasussaa ja vilkaisi silloin tällöin seinässä olevia monitoreja. Niissä näkyi ihmisiä, jotka loikoilivat ulkona kuumavesialtaissa. Lastenaltaassa temmelsi koululuokka. Pari lingalaa puhuvaa maahanmuuttajapoikaa seisoi hytisten aikuisten altaassa. En nähnyt opettiko joku heitä uimaan. 

Vesi tuntui mukavan lämpimältä kotiseudun allasvesiin verrattuna. Uin muutaman radallisen ja menin ulos. Siellä oli kaksi pikkuallasta: nuddpottur, poreallas ja heiturpottur, kuumavesiallas. Kokeilin ensin poreallasta. Vesisuihkut hieroivat tarmokkaasti. Kuumavesialtaan 40-asteisessa vedessä en jaksanut kauan istua. Aamutuuli vilvoitti mukavasti, kun palasin sisäaltaalle.

Uinnin ja peseytymisen jälkeen kaipasin saunaa. Pesuhuoneen vieressä oli ainoastaan wc ja pikkuruinen kylmänkostea tukankuivaushuone peileineen. Kun olin pukemassa, ryntäsi iloisesti hälisevä koulutyttöparvi samaan pukuhuoneeseen. Kuhina oli melkoinen, joten suoriuduin ripeästi eteisaulaan. Kahvipöytä oli tyhjä! Perjantaisin tarjottava asiakaskahvi oli loppunut, selitti lipunmyyjä esittäessäni kahvinjuontiperformanssiani. 

Palasin majapaikkaan uusia katuja pitkin. Ohitin päiväkodin, jonka piha oli herännyt elämään. Värikkäiden talojen rivistöjä oli siellä täällä katujen varsilla.

Vein uimatavarat kuivumaan ja lähdin etsimään kahvilaa.

Ajoin bussilla Hlemmurille ja kysyin lipunmyynnistä, millä bussilla pääsisin Laugardalslaugin uimahallille. Jospa siellä olisi kahvila!

Reykjavikin bussit tunnistaa keltaisesta väristä ja niiden kuljettajat työpusakan hihassa komeilevasta S-kirjaimesta, supermies-tunnuksesta.

Lipunmyyjä neuvoi bussin numero 14, jonka otsakyltissä luki Teigar Vogar.

Kun bussi lähti, pyysin kuljettajaa jättämään minut uimahallin kohdalla pois. Havainnollistin pyyntöäni muutamalla uimaliikkeellä. Hymyilevän kuljettajan islanninkielinen pakinointi käsitteli urheilukeskusta, jonka ohitse turistikaan ei voisi erehtyä kulkemaan. Bussi pysähtyi uimahallin taakse, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Avarassa sisääntuloaulassa oli kahvila! Kun olin ostamassa kahvia, sain kuulla, että se ei maksanut mitään. Täälläkin oli ilmainen perjantaikahvi!

Isoista ikkunoista näin, että ulkoaltailla ei ollut kovin paljon uimareita, mutta sisäaltailla mekastivat koululaiset. Uimaopettaja ruiskutti letkulla vettä kiljahtelevien lasten päälle. Opettaja istui kauempana altaan reunalla kahvikuppi kädessään.

Pian kahvipöytääni alkoi saapua vilkkaasti juttelevia eläkeläisiä, miehiä ja naisia. Muuan pappa laski pöydälle muovipussillisen suklaanappeja. Kukin sieppasi pussista napin kahvileiväkseen. Mies tarjosi minullekin ja kysyi samalla, mistä olen kotoisin. Kun kerroin olevani Suomesta, muuan naisista sanoi jotain hauskaa, jolle muut nauroivat. Mies tulkkasi minulle, että nainen sanoi osaavansa muutaman sanan suomea: Mine rakastaan thou. Niin meillä oli yhteinen juttu naurettavana. 

Paluumatkalla ajoin Hlemmurille ja vaihdoin bussiin 12. Olin ennen Islannin matkaa käynyt Pohjoismaiden Suomen instituutissa hakemassa esitteitä Islannista. Niissä oli tietoa Pohjolan talosta, Norræna húsiðista. Kartan avulla kävelin bussipysäkiltä yliopistoalueen ohi avaralle kentälle, jossa oli kolme isohkoa rakennusta. Rakennusten takana oli lentokenttä.

Pohjolan talo

Valokuvista muistin, miltä Pohjolan talo näytti, joten ei tarvinnut käydä kaikkien kolmen rakennuksen ovia tempomassa.

Hyvin hiljainen paikka. Kävin kirjastohuoneessa lukemassa eilisiä suomenkielisiä sanomalehtiä ja sähköpostini. Pari ruotsia puhuvaa naista oli myös kirjastossa. Muita vierailijoita en nähnyt. Kahvilasta oli näköala neliön muotoiselle tekolammelle. En viitsinyt jäädä yksikseni autioon kahvilaan. Alakerrassa oli lapsille tarkoitettu työpaja ja näyttelytiloja. Perjantai-iltapäivän ankeus lepäsi huoneissa. Olin hiukan pettynyt. En tiedä, mitä olin odottanut, mutta talon tunnelma ei täyttänyt odotuksiani. 

Paluumatkalla mieli kohosi, kun näin sitkeät koivut. Ne olivat jo hiirenkorvilla ja puskivat juurensa laavamurskeeseen.

Hyppäsin bussiin numero 1. Kolme koulutyttöä tuli jäljessäni. Tytöt maksoivat pienillä paperilappusilla matkansa, mutta kuljettaja ryhtyi pitämään saarnaa. Käsitin, että koululipuilla ei olisi saanut matkustaa siihen aikaan. Tytöt väittivät, etteivät tienneet asiaa. Pitkän ja vakavan saarnan päätteeksi tytöt lähtivät autosta. Supermies kasvattajana!

Ajoin Kringlan-pysäkille ja lähdin etsimään kauppakeskus Kringlania. Kyselin ostoskassit kädessä kulkevilta ihmisiltä tietä. Huitomissuunnasta löysin tavaratalon harmaiden rakennusten seasta.

Etsin lapsenlapsilleni tuliaisia. Iso leikkihuone, kahvilat ja pikaruokalat olivat täynnä lapsiperheitä. Hulinaa ja huisketta, kauppoja ja tavaraa läkähtymiseen asti. Pakenin ulos ja ajoin bussilla majapaikkaan.                                                                                    

Rakenteilla oleva konserttitalo ja konferenssikeskus Harpa

Illalla kävin satamassa katselemassa auringonlaskua, jonka hehku peilautui lähes valmiin Harpan, konsertti- ja konferenssirakennuksen lasiseinistä. Näin kaupungilla useita julisteita Harpasta. Niissä mainostettiin lastenkonsertteja.

Jatkoin iltakävelyäni taas Tjörnin-lammille. Lapsiperheet syöttivät joutsenia. Lokit taistelivat äänekkäästi leivänpaloista. Keskiyötä kohden aurinko painui vähitellen kattojen taa.

Tietoja perjantain kohteista: 

Sundhöll Reikjavíkur, uimahalli on perustettu 1937. Os. Baróstigurin ja BergÞórugatan kulma, parin kolme korttelin päässä Hlemmurin bussiterminaalista

Aikuisten allas on 25 m pitkä, vedenlämpö 29°, kaksi rataa ja isohko vapaa-alue, hyppytorni ja voimailulaitteita altaan reunalla. Lasten allas on 17 m ja vedenlämpö 32°.

Höyryhuone on ulos johtavien portaiden pielessä. Ulkona nuddpottur, poreallas, vedenlämpö 37°-39° ja vesihierontalaitteet. Heiturpottur, kuumavesiallas, vedenlämpö 39°-41°.

Avoinna: ma-to                  6.30-22         Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  6.30-20         Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la                   8-16              Alle 6 v. ja yli 70 v.           ilmaiseksi

su                  10-18            Turistikortilla                      ilmaiseksi

Kuvia ja lisätietoja: www.itr.is

Pohjolan talo, Norræna húsið, os. Sturlugata 5, bussi 12, www.nordice.is

Aukioloaikoja: kirjasto ma-su 12-17

                         kahvila ma-pe 8-17 ja la-su 12-17 

Pohjoismaiden Suomen instituutti, Nifin os. Kaisaniemenkatu 9, 00170 Helsinki, www.nifin.helsinki.fi

Kirjasto avoinna ma-ti-to 10-17, ke 10-20, pe 10-16, kesäkuusta elokuuhun ma-pe 10-16

Kringlan kauppakeskus, Kringlunni 2-4, bussit 1, 2 ja 4, www.kringlan.is

Aukioloaikoja: ma-ke 10-18.30, to 10-21, pe 10-19, la 10-18, su 13-18

Harpa, konserttitalo ja konferenssikeskus, www.harpa.is