Tiistai, viimeinen päivä Reykjavikissa

Kokonainen vaikkakin viimeinen päivä edessä! Olin heti aamusta intoa täynnä.

Kópavogur, Kuuttilahti

Bussimatkoillani olin katsonut, miten pääsisin parhaiten meren rantaan kuljeksimaan. Bussit 1 ja 2 ajoivat Kópavogurin, Kuuttilahden, ohi. Jäin pois Sunnuhlíð-pysäkillä, josta pääsin portaita alas kevyen liikenteen tielle. Pyöräilijät suhahtelivat vauhdikkaasti ohi. Heillä oli kiire töihin. 

Kópavogur, Kuuttilahti

Onneksi tie haarautui. Käännyin verkkaisempien kulkijoiden ja koiriaan taluttavien aamukävelijöiden perään. Rannalle pääsyn esti naruaita. Kävin kurkkimassa naruaidan yli. Vesi oli kovertanut rantavallin reunan. Isoja maakielekkeitä oli sortunut rannalle. Etsin paikan, jossa aita loppui. Pääsin loikkaamaan mutaiselle rantakaistalle. Rakkolevää ja pieniä simpukankuoria näkyi silmänkantamattomiin. Pieni tylliparvi pyrähteli ja tepasteli rannalla. Lokit kailottivat, merilevä ja muta tuoksuivat vahvasti. Vastapäisellä rannalla näkyi Arnarnesin, Kotkaniemen, vauras asuinalue. Palasin takaisin rantaniitylle. Siellä oli Þinghóll-muistomerkki, mutta tihkusateen vuoksi en malttanut jäädä kopioimaan pitkää islanninkielistä tekstiä paaden kyljestä. Kysyin eräältä aamukulkijalta, mitä Þinghóll tarkoittaa. Parlamenttikukkulaa, hän vastasi.

Jatkoin kävelyä alikulkutunnelia pitkin. Saavuin maisemoituun jokipuistoon. Sorsia, hanhia, lokkeja ja joutsenia ui joessa. Seurasin jokea jonkin matkaa. Kun tihkusade hellitti, levitin muovipussin penkille ja istahdin hetkeksi tavaamaan karttaa. Olin kartan mukaan Sunnuhlíð-nimisellä seudulla. Vanhahko mies käveli rantatietä. Kysyin häneltä, mitä Sunnuhlíð tarkoittaa ja osoitin kartasta nimeä. Mies alkoi viittilöidä, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä. En luovuttanut, vaan kysyin uudestaan merkitys-sanaa painottaen. Mies aloitti seikkaperäisemmän neuvonnan. Piti kävellä eri suuntiin talon luo, jossa oli punainen katto. Mies asetti kädet päänsä päälle harjakaton muotoon. Mutta se ei ollut vielä Sunnuhlíð, vaan piti kävellä portaat alas ja kääntyä oikealle. Nyökkäsin ymmärtäväni, jotta mies pääsisi jatkamaan matkaansa.

Kun mies oli hävinnyt näkyvistä, kävelin ”väärään” suuntaan. Pensaiden takana oli kiipeilyteline, jota koristi kuutin kuva. Telineen alla oli laatta, jossa oli Kuuttilahden koulun nimi.

Palasin takaisin bussitielle. Pysäkillä seisoi nainen, jolta kyselin muutamien kartassa näkyvien paikannimen merkitystä. Hän nauroi, ettei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että paikannimet merkitsisivät jotain. Sunnuhlíðin hän sanoi tarkoittavan etelärinnettä.

Ajelin vielä muutamilla busseilla katselemassa paikkoja, sillä sadepilvet laahasivat yhä vatsojaan kaupungin yllä. Kävin syömässä majapaikassani. Iltapäivällä päätin lähteä perhepuistoon.




Hlemmur-bussiasema

Ajoin Hlemmurille ja kyselin lipunmyyjältä, millä bussilla pääsisin Perhepuistoon. Hän neuvoi bussin ja nyökkäsi, että päiväkotiryhmä on menossa samaan paikkaan. Myyjä antoi bussien aikataulukirjasen. Sen käyttöä olisi pitänyt harjoitella jonkun reykjavikilaisen kanssa kaikessa rauhassa.
Bussin otsassa luki 15 Meistar avellir. Jäin pois Laugardalshöll-pysäkillä lapsiryhmän kanssa. Tien toisella puolella näkyi vehreä laakso.

Tallustelin verkkaisesti lapsijonon perässä kävelytietä alas laaksoon. Tien oikealta puolelta kuului kukon ponnekas kieunta ja verkkoaidan takana seisoi karvalähtöinen poro. Päiväkotilaiset kokoontuivat kasvitieteelliseen puutarhaan. Minä suuntasin askeleeni kotieläintarhan lipunmyyntikojulle.

Näytin turistikorttiani ja kysyin opaskarttaa.

Sellaisia ei ollut eikä opastaulujakaan, joten rohkeasti eteenpäin tihkusateeseen harhailemaan. Kolme hevosta seisoskeli niityllä. Karuselli nuokkui apeana talviteloillaan. Lammasaitauksessa oli vain ruohoa. Pienessä vesialtaassa uiskenteli neljä hyljettä. Pulska emakko makasi navettarakennuksessa. Navetanovissa luki, että vierailijat olivat tervetulleita navettaan.

Piha-aukion perältä kuului sydäntä särkevä määyntä. Vuohet ja kilit olivat päässeet ulos aitaukseensa. Uuhet tulivat aidan viereen katselemaan, kun lähestyin aitausta. Kilit kisailivat kukkulan kuninkuudesta. Valkoinen naali kyyhötti aitauksessaan sadetta pitämässä ja haukka isossa häkissä orrellaan. Puolessa tunnissa olin kiertänyt eläintarhan.

Jykevä lautaveistos komeili polkujen risteyksissä. Lienevätkö Miina Äkkijyrkän työt inspiroineet rakentajaa. Jatkoin hevosaitauksen ohi kohti kahvilaa ja kurkistin sen takapihalle. Siellä oli lahon tolpan päässä alueen opaskartta! Vanhasta kostuneesta piirroksesta näin, että lasten leikkialue on iso.

Päätin kuitenkin käydä Kaffihús-kahvilassa kuivattelemassa itseäni ja maistamassa talon antimia. Kahvilan ainoat asiakkaat olivat eläinpuiston työntekijät, jotka joivat kahvia ja pelasivat korttia. Tiukka navetan haju täytti eteisen, jossa heidän työtakkinsa ja kumisaappaansa olivat.

Lasten leikkipuistossa oli remontti käynnissä. Ankkalampi oli tyhjennetty vedestä, mutta viikinkilaiva, liikennepuisto, näköalatorni ja monet muut leikkipaikat odottelivat jo lapsivieraita.

Jos tulisin lapsenlasteni kanssa kesällä Rekjavikiin, kävisin heidän kanssaan useampana päivänä retkellä Perhepuistossa, sillä mukavaa tekemistä riittäisi useammalle päivälle. Palasin samaa tietä eläinpuiston läpi lipunmyyntikojulle, etten eksyisi. Kuljeksin hetken kasvitieteellisessä puutarhassa ja katselin varhaiskeväällä kukkivia puita ja pensaita. Merihanhet kulkivat pareittain lammen rannalla. 



Dansleikur-veistoshahmot

Perhepuistosta ajoin Hlemmurille etsimään bussia Öskjuhlíð-kukkulalle. Kukkulalla sijaitsivat kuumavesisäiliöt, joiden päälle on rakennettu kafeteria ja ravintola Perlan. Sain kysellä oikeaa lähtölaituria, sillä bussit 17 ja 18 lähtivät lauta-aidan takaa sivukadulta, Rauðarárstigurilta.

Jäin bussista 18 Perlan-pysäkillä, josta lähti kaksi tietä mäkeä ylös. Valitsin jyrkemmän. Se oli oikopolku kukkulalle, josta näki kaupungin kattojen yli kauas merelle.

Perlanin pääoven edessä oli Dansleikur-veistoshahmot. Tanssi-teoksen on tehnyt Þorbjörg Pálsdóttír vuonna 1970. Näin hahmoissa jotain giacomettimaista.

Heti pääoven vieressä oli Saga-museon lipunmyynti. Koska Saga-museo on yksityinen, turistikortti ei kelvannut vaan raha, 1800 ISK. Virkailija antoi kuulokkeet ja sain valita selostuskielen. Suomea ei listassa ollut, joten valitsin englannin.

Astuin hämärään tilaan, jossa ihmisenkokoiset vahanuket esittivät johonkin saagaan liittyvää tapahtumaa. Selostus eteni verkkaisesti kohtauksesta toiseen. Vesisäiliöön oli rakennettu tapahtumapaikat. Kierros kesti puolisen tuntia. Valitettavasti en tuntenut saagoja, joten runsaiden islantilaisten nimien vuo katkaisi tarinoiden juonen. Keskellä tilaa oli kiinnostava videoesitys, jossa näytettiin, miten vahanuket, vaatteet ja muut tarinoihin liittyvät tarvikkeet oli valmistettu.

Perlanin alimassa kerroksessa oli lampi, josta tuon tuosta nousi vesipatsas neljännen kerroksen kafeterian tasolle asti. Kiipesin kafeteriaan ja kävin näköalaterassilla katselemassa ja kuvaamassa näkymiä, jotka avautuivat eri ilmansuuntiin. Huomasin merenrannalla rakennuksen, jonka vierestä kaarsi keltainen bussi. Oppaasta luin, että rannalla on Nauthólsvík, lämmitetty meriuimala. Bussi 19 ajoi rantaan.  

Kafeteriassa oli piskuinen joulukauppa, jossa oli myytävänä joulukoristeita ja matkamuistoja. Perlanin ylimmän kerroksen pyörivä ravintola avattiin vasta kello 18.30. Siellä saattoi ruokailla ja katsella maisemia, jotka lipuvat hitaasti silmien editse.

Öskjuhlíð-kukkulalta lähti viitoin opastettu polku rantaa kohti, jonne on rakennettu geysir. Jos matka aidoille geysir-alueille jää tekemättä, tekogeysir antanee pienen kuvan luonnonihmeestä.

Jatkoin bussilla 18 matkaa Korputorgille, rakenteilla olevaan uuteen lähiöön. Matkan varrella bussi seisoi jonkin aikaa Ártúnin bussiterminaalissa. Bussin matka suuntauti kukkulalle, jossa oli uuden näköisiä kerrostaloja. Kukkulalta avautuivat avarat näkymät alas laaksoon, jossa virtasi matala leveä joki. Mietin, josko hyppäsin kyydistä ja lähtisin vaeltamaan. Bussin ikkunasta näin järven, Reynisvatnin, lumiaitaa ja karua maastoa kuin tunturissa! Netistä katsoin, että kukkulalla risteili paljon polkuja, joten se lienee asukkaiden suosimaa vaellusmaastoa. Bussi laskeutui kukkulalta ja nousi toiselle, jossa olivat kerrostalojen rakennustytöt meneillään. Asvalttikadut kiiltelivät tuoreuttaan. Äitejä pikkulapsineen ja ostoskasseineen näkyi kulkevan kaduilla. Bussi teki lenkin Korputorgilla ja palasi samaa reittiä takaisin.

Palasin retkeltä majapaikkaan pakkaamaan. Seuraavana aamuna pikkubussi olisi tulossa jo kello 4.30 hakemaan aamulennolle. Yöllä kuulin sateen ropisevan ikkunaan.

Fjölskyldu- og húsdýragarðurinn, Perhepuisto ja kotieläintarha, os. Engjavegur, bussit: 2,15,17 ja 19. Lisätietoja www.mu.is 

Nettisoitteesta löytyvät tiedot perhepuistosta, luettelo eläimistä (kissoista hylkeisiin ja naaleihin), aukioloajat, hinnat, historia, tietoja kasvitieteellisestä puutarhasta, kahviloista, huvilaitteista, liikenne- ja leikkipuistosta. Avoinna klo 10-18.

Arkisin aikuiset 600 ISK

Lapset 5 v.-12 v. 500 ISK

Viikonloppuisin aikuiset 700 ISK ja lapset 600 ISK

Turistikortilla pääsee ilmaiseksi

Perlan

Perlan, os. Öskjuhlíð, bussi 18

Kafeteria avoinna 10-21, ilmainen sisäänpääsy

Pyörivä ravintola Perlan avoinna 18.30-21, ilmainen sisäänpääsy 

Saga-museo, os. Öskjuhlíð, bussi 18

Avoinna: 10- 18, aikuiset 1800 ISK ja lapset 800 ISK

Maanantai, kuudes päivä Islannissa

Maanataiaamu valkeni harmaana ja sateisena. Ensimmäinen sadepäivä lähes viikkoon. Pikkubussi tuli hakemaan kotikadulta ja keräsi matkan varrelta muita uimareita Bláa lonïðille, Siniselle laguunille. Ensin meidät vietiin BSÍ-bussi-terminaaliin. Sieltä saimme matkavarauskuittia vastaan lipun, jolla pääsisi uimaan ja bussilla takaisin Reykjavikiin.

Tasan yhdeksältä lähti iso bussi kohti laguuneja. Maiseman värit toivat mieleen myöhäissyksyn. Mustaa, harmaan ja harmaanruskean sävyjä, kulottunutta heinää, kumpareista kivikkoa. Puolen tunnin ajon jälkeen bussi kääntyi päätieltä. Tienvarsikyltissä luki Bláa lonïð. Harmaa usva pehmensi maiseman värit. Ajoimme kivipaasien muodostaman portin läpi. Portissa oli vaakuna ja tervetulotoivotus Velkominn Grindavík. Punaisia vesiputkia näkyi kilometrikaupalla laavalohkareiden seassa. Kaukana nousi höyryä ja tummia vuoria.

Oliivinvihreä sammal peitti laavakivikkoa. Bussi jätti meidät kävelytielle. Korkeat mustat laavaröykkiöt reunustivat kapeahkoa tietä. Vieno rikinlemu tuntui nenässä, mutta siihen tottui pian. Röykkiöiden välistä pilkahti hennon vaaleansinistä vettä. Kävelykuja vei kylpylän ovelle.

Sain muovirannekkeen, jonka painoin portin koodilukijaa vasten. Pukuhuoneita oli monta ja kussakin muutama kaappi ja keskellä lattiaa suuri valkoinen nahkaistuin. Kun vaatteet olivat kaapissa, painoin ranneketta oven lukijaan, ja kaappi meni lukkoon. Selkeät lukitsemis- ja avaamisohjeet olivat seinällä. Pesuhuone näytti sokkeloiselta lasiseinäisine suihkukoppeineen. Shampoo- ja huuhteluainepullot olivat uutta verrattuna kunnallisiin uimahalleihin. Siistijät kulkivat pesu- ja pukuhuoneiden lähettyvillä ja opastivat tarvittaessa.

Sade oli tauonnut, usva leijui tuulien mukana pois ja aurinko näyttäytyi pilvien lomasta. Kävelin pyyhkeeseen kietoutuneena ulkoaltaille. Hyinen tuuli sai kiirehtimään veteen. Vesi oli sameaa, suolaista ja lämmintä. Muuan uimari kertoi uimavalvojalle hukanneensa koodirannekkeen veteen. Vaikka altaat olivat matalia, pohjasta oli mahdoton löytää mitään. Valvoja lupasi hoitaa miehen vaatekaapin auki yleisrannekkeella.

Nousin välillä laiturille ja kävin katsomassa altaan reunalla olevaa saunaa. Yhteissaunassa kylvettiin uimapuku päällä. Saunan altaan puoleinen seinä oli lasia. Sähkökiuas sihahti kipakasti, kun heitin puukiulusta vettä. 

Muusta allasalueesta erillään oli kylpylän vesihieronta-allas. Kolme asiakasta makasi kukin uimapukusillaan uimapatjalla, joka oli hoitopöydän päällä. Kolme hierojaa suoritti rauhallisin liikkein rituaalimenojen tavoin ohjelmaansa. Ensin hieroja kasteli paksun pyyhkeen altaan kuumassa vedessä ja levitti sen asiakkaan päälle. Sitten hän aloitti hieromisen varpaista. Hän levitti valkoista savea hierottavaan kohtaan ja eteni varpaista niskaan. Asiakas oli koko toimituksen ajan pyyhkeen alla, jota kasteltiin tuon tuosta kuumassa allasvedessä. Kun selkä ja vatsapuoli oli hierottu, hieroja pujotti asiakkaan isoon muovipussiin, peitti pyyhkeillä ja kääri asiakkaan päähän turbaanin. Sitten hän lähti kuljettamaan patjalla lepäävää asiakasta hitaasti ympäri allasta. Näytti aivan siltä kuin asiakkaat nukkuisivat.

Altaiden reunalla oli puulaatikoita, joista saattoi nostaa pienillä kauhoilla valkoista savea. Levitin rasvanpehmeää savea käsivarsilleni. Kun pesin savea pois, roiskahti suolaisen kirvelevää vettä silmiin ja suuhun.

Uinnin jälkeen olo oli raukea. Bussia odotellessa katselin ravintolan ruokalistaa. Hinnoissa oli melkoinen deluxelisä. Lähdin ulos kävelemään bussipysäkille. Oli aivan hiljaista ja autiota. Ei lintuja, ei ihmisiä, ei edes pensaita, jotka humisisivat viimassa. Vihdoin bussi näkyi tulevan kilometrien päästä loivasti kumpuilevien laavakenttien takaa. 

Iltapäivällä olin taas Reykjavikissa. Sade oli lakannut ja lähdin katselemaan kaupunkia jalkaisin. Bussikorttini oli jo vanha. Kuvasin talomaalauksia ja piipahdin Cafe Babalússa, joka näytti omaperäiseltä ja hauskasti sisustetulta paikalta, mutta oli selvästi nuorten suosima paikka.

Kahvila Babalú

Narisevat puuportaat veivät toiseen kerrokseen, jossa oli kahvila vanhoine huonekaluineen. Teinitytöt kikattivat sohvalla, ja pari poikaa pelasi lautapeliä teelasiensa ääressä. Parvekkeelta saattoi seurata katuvilinää. 

Erään talon portin pielessä kukki koristekirsikka! Helsingissä puut olivat vasta nupulla toukokuun alkupäivinä.

Ruostevärjätty kesäpaita

Kävelin Laugavegurin alkupäätä ja käännyin Skólavörðustígurille. Mäen päällä kadun päässä näin postikorteista tutun veistoksellisen kirkon Hallgrímskirkjan. Skólavörðustígur-kadun varrella oli useita gallerioita, taidepajoja, laavakivi-veistämöitä, villalankaliikkeitä ja muita pikkupuoteja. Skólavörðustígur 17 kohdalla oli pieni kivijalkakauppa Jet Korine. Ikkunassa riippui kesäpaita. Kävin kysymässä paidan hintaa. Myyjä innostui. Hän myisi paidan tuntuvalla alennuksella, ainoastaan 15900 ISK! Kun tuijotin myyjää, hän näytti hintalappua ja selitti tomerasti, että ruskeat kuviot ovat aitoa ruostetta, kaivoipa sanojensa vakuudeksi tiskin alta havaintovälineen: ruosteisen renkaan. Kiitin esittelystä ja lähdin kaupasta. Muistin näet, että minullahan oli kotona siivouskomerossa lähes samanlaisia trendipaitoja.

Olin lähellä kirkkoa, kun alkoi sataa. Juoksin muiden turistien tavoin kirkkoon sadetta pitämään. Kirkon eteisaulassa oli valokuvanäyttely. Kuvissa oli erimaalaisia ihmisiä oman uskontokuntansa mukaisessa rukousasennossa. Kirkossa oli pieni postikorttimyymälä ja huone, jonne virtasi kirkon työntekijöitä ja josta kuului pianonsoittoa. Hississä ramppasi työmiehiä haalareissaan ylös ja alas. Hissilippu maksoi aikuisilta 500 ISK ja lapsilta 100 ISK. En käynyt ihailemassa maisemia 73 metrin korkeudessa, sillä kirkonkellojen soitto oli alkamassa ja kuulosuojaimet Helsingissä.

Kirkkosalin sisustus oli pelkistetty. Valtavat urut kiiltelivät seinustalla. Oppaasta luin, että urkupillejä on yli viisituhatta. Muuan likomärkä turisti esitti saman asian minulle pantomiimina. Hän osoitti kädellään urkuja, levitti molemmat kätensä ja oli kantavinaan valtavaa taakkaa polvet koukussa. Sitten hän oli laskevinaan pillien määrän ja pyöritteli silmiään. Sain pidätellä nauruani.

Pikkuruinen piha kadun varrella

Kun sade taukosi, lähdin jatkamaan kuljeskeluani. Paljon oli kuvattavaa kujilla ja katujen varsilla. Kaupungissa riitti leikkimielisiä maalareita.

Bláa Lonïð, Sininen Laguuni, lisätietoja www.bluelagoon.is

Sunnuntai, viides päivä Islannissa

Sunnuntaiaamuna paksu hohtava sumu peitti kaupungin.

Menin ajoissa kadulle odottamaan pikkubussia, joka noutaisi

minut koko päivän kestävälle retkelle. Kotikatuni

muuntajakaapin oveen oli yön aikana liimattu muotokuva

tytöstä, jolla on paljonpuhuva ilme. 

Pikkubussi saapui ja alkoi kerätä matkalaisia eri hotellien edustoilta. Lopulta saavuimme isolle bussille, jossa opas toivotti meidät tervetulleiksi Golden Circle -matkalle.

Ilma kirkastui, kun bussi pääsi ylängölle. Louhikkoista erämaata peitti paksu oliivinvihreä sammal. Kaukana näkyivät tummat vuoret kuin mustavalkolaikkuiset miekkavalaat kylki kyljessä.

Tunnin verran lähdöstä olimme jo niin korkealla, että tien vieressä näkyi lunta. Taivaanrannalla kohosi Hekla-tulivuori. Hämmästyin, kun näin ihmisen kävelevän tienlaitaa kymmenien kilometrien päässä lähimmistä asutuksista. Miehellä ei ollut reppua eikä muitakaan retkeilijän varusteita. Mistä hän tuli ja minne meni, jäin miettimään.

Tie laskeutui laaksoon. Kasvihuoneiden lasikatot välkehtivät siellä täällä. Opas nimitti paikkaa eläkeläislaaksoksi. Hveragerði-kylä muistutti siirtolapuutarhan mökkikylää. Kylän laidalla jökötti betonirengas, josta tuprusi höyryä. Opas kertoi, että kuuma lähde oli kyläläisten maamerkki, jonka mukaan saattoi suunnistaa kapakkaillan jälkeen kotimökkiin. Kunkin talon pihalla näkyi hedelmäpuita ja vihannesmaa. Vanhahko pariskunta istui kuistilla, kun bussi kaarteli kapeita katuja kahvila Edenin eteen.

Eden

Lasikattoisessa Edenissä kasvoi trooppisia puita ja kasveja. Papukaija äänteli lehvistössä. Kahvilaan ja matkamuistomyymälään en ehtinyt tutustua pitkän vessajonon vuoksi.

Matka jatkui rehevien peltomaisemien läpi, hevostilojen ja matalien jokien ohi. Maatilat olivat kaukana toisistaan kuten Suomessa. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä bussi kaarsi päätieltä sivuun. Toisella puolella tietä oli laaja kesämökkialue.

Islantilaisia kesämökkejä

Kysyin oppaalta, miksi karu seutu houkutti mökinrakentajia. Opas kertoi, että laavan peittämä maa

on edullista, joten mökkitontteja ostetaan runsaasti seuduilta. Mökkiläiset istuttavat mökkinsä ympärille puita ja pensaita ja muuttavat toimillaan erämaata vuosi vuodelta vehreämmäksi.

Paikoitellen maa oli punaruskean laavasoran peitossa. Ruskean eri sävyt värittivät maisemaa. Kaukana siinsivät siniharmaat vuoret. Tuuli puhalsi koko ajan. Ajoimme lohiportaille. Vesi pakeni kohisten kaivamaansa kanjoniin.

Hevoset ja vuoret

 Pian saavuttiin seudulle, jossa oli muutamia hevostiloja. Opas kertoi islannin hevosen luonteesta, kestävyydestä ja erityistaidoista.





Tien vieressä oli hevosaitaus. Bussi pysähtyi
tien varteen, ja opas jakoi halukkaille kuivia leivänpaloja hevosille vietäväksi. Muistin mainoslehtisten kauniit kuvat islanninhevosista. Etsin samanlaista kuvakulmaa.

Karu todellisuus

                                            

Matka jatkui geysir-alueelle. Tien toisella puolella olivat hotellit, ravintola sekä Geysir verslun, Geysir myymälä. Toisella puolella tietä syöksi kuuma lähde Strokkur, Kirnu, vettä ja vesihöyryä.

Tuuli kantoi mietoa rikin lemua lähteistä. Lähteiden ympäri kiersivät naruaidat ja varoituskilvet veden kuumuudesta.

Ensimmäinen pasahtava vedensyöksy säikäytti niin, että kamera oli pudota maahan. Seuraavia syöksyjä odotin jo vakain käsin. Kiertelin pitkin märkää kalliota katselemassa muita pienempiä lähteitä. Villamyssy ja talvitakki eivät olleet liikaa hyisessä viimassa.

Strokkur

Myymälästä sai matkamuistojen lisäksi ostaa pieniä ruoka-annoksia, kahvia ja kahvileipää. Maistoin litteitä nokisia leipäsiä, joiden päällä oli savustettua lampaanlihaa. Nälkä lähti mutta jano jäi suolaisesta leivästä. Onneksi olin ottanut muutaman omenan matkaevääksi. Myymälästä vei ovi pieneen kansanmuseoon, jossa oli myös multimediaesitys tulivuorenpurka-uksesta.

Aikuisen lippu olisi maksanut 1000 ISK ja lasten 800 ISK. Bussi teki lähtöä, joten ne ihmeet jäivät näkemättä.

Gullfoss

Seuraava pysähdyspaikka oli Gullfoss, Kultainen vesiputous. Siellä oli oikeastaan kaksi putousta

jotka syöksyivät kapeaan syvään kanjoniin. Valokuvaamisesta ei tullut mitään putousten partaalla. Silmälasit ja kameran linssi olivat hetkessä vesipisaroiden sumentamat. Kiipesin ylös portaita kanjonin reunalle kuvaamaan. Pauhina oli mahtava, kun Hvíta-joen vesi syöksyi jymisten 70 metrin syvyyteen.

Varpujen ja kuivan ruohon peittämään erämaahan oli rakennettu putouksilta lähtevä lautatie, jotta luonto säilyisi turistien poluilta.

Tie johti parkkipaikalle.

Parkkipaikalla näin ensimmäisen Islannin teille sopivan auton. Sillä pääsisi jo tulvivien jokienkin yli.

Parkkipaikan vieressä olivat vierailijoiden keskus multimediaesityksineen ja kahvila, jossa myytiin myös lahjatavaroita. Pihatauluissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja tietoja kaukana siintävistä vuorista.

Parkkipaikan selkeä retkeilykartta

 Matkamme jatkui kohti kansallispuisto Þingvelliriä. Alue on sekä Unescon maailmanperintökohde että Islannin syntysija.

Kävelimme oppaan perässä laaksoon, joka oli syntynyt kahden mannerlaatan irtautumisen seurauksena. Syvät kirkasvetiset uomat halkoivat laaksoa. Saavuimme paikalle, jossa Alþingi, parlamentti, kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 930 jaa.

Samalla paikalla kesäkuun 17. päivänä 1944 Islanti julistautui itsenäiseksi. Puinen ramppi johti Alþingi-kumpareelle. Islannin lippu liehui paikan merkkinä.

Vasemmalla Pohjois-Amerikan mannerlaatan reunaa

Tietä reunustava korkea kiviseinämä on Pohjois-Amerikan mannerlaatan reunaa. Kun kiipesin mannerlaatan reunalle, näin hyvin laakson samansuuntaiset uurnat, joita pitkin vedet valuivat Þingvallavatn-järveen.

Euraasian puoleista mannerlaatan reunaa

Euraasian puoleisen mannerlaatan reunaa ovat laaksossa siellä täällä kohoavat kiviaidan näköiset lohkarejonot.

Laatat erkanevat toisistaan pari senttiä vuodessa, joten maisema muuttuu vuosikymmenissä.

Opas kertoi, että sukeltajat tekevät sukellusretkiä mannerlaattojen välisiin syviin ja kirkasvetisiin luoliin.

Vielä oli viimeinen kahvilakäynti ennen paluumatkaa. Kahvilan pihalla olivat kartta ja kohokuva kartan kuvaamasta alueesta. Kun nostin katsetta, näin oikean jäätikön! Vuorten lomasta pilkotti valkoisena Langjökull, Pitkä jäätikkö.

Paluumatka sujui vaihtelevissa maisemissa. Oli maataloja lampaineen ja hevosineen, karavaanarien kokoontumisalue, järviä ja taloja niiden rannalla, istutettuja metsiä, rentukoita jokien kaarteissa, joutsenia ja hanhia sulamisvesien muodostamissa lammissa.

Illalla ei tarvinnut unta kauan odotella.

Golden circle tour on kiertomatka Islannin lounaisosan luonnonnähtävyyksille.

Tietoa nähtävyyksistä ja matkan hinnoista:

 www.bustravel.is

www.re.is

www.visiticeland.org

Lauantai, neljäs päivä Reykjavikissa

Luin oppaista, että Reykjavikin satamassa on viikonloppuisin suuri kirpputori, Kolaportið. Lähdin hyvissä ajoin etsimään paikkaa. Kirpputori aukesi vasta kello 11, joten kiertelin seudulla katselemassa, mitä muuta ihmeteltävää siellä olisi.

Höyryveturi Minør

Satamassa on aukio, jossa on kalastajapatsas ja
höyryveturi Minør  esitetauluineen.
Opastaulussa kerrottiin, että Reykjavikin satamassa oli vuonna 1913 kaksi höyryveturia, Minør ja Pioner, jotka vetivät kivillä ja soralla lastattuja vaunuja.

Jos lapsenlapseni olisivat olleet mukana, olisin tuonut heidät katsomaan veturia.

Kirpputori avautui. Ihmisiä tunki oven leveydeltä sisään halliin. Jaksoin vartin verran survoa ihmispaljoudessa ja ahtaan sokkeloisessa hallissa. Vaate- ja tavararöykkiöt suorastaan kaatuivat päälle. Lisäksi hallissa oli monta rihkamakauppiasta, jotka möivät ”uusia” tavaroita. Kiiltävää, räikeänväristä ja muovista.

Jo muutaman päivän bussiajelujen ja kaupungilla harhailun aikana sain sellaisen vaikutelman, että ei ole kadunpätkää, jossa ei jokin taideteos kiinnittäisi huomiota. Jos en nähnyt patsasta, niin ainakin talon seinää koristi maalaus.  Bankastrætilla olin kirjaimellisesti törmätä Rætur-veistokseen. Juuret-patsas on Steinunn Þórarinsdóttirin teos ja sijoitettu jalkakäytävälle. Saman kadun varrella olevan Turistitoimiston pihalla on pieni tammaa ja varsaa esittävä Sigurjón Ólafssonin veistos Klyfjahesturin, Kuormahevoset. Samanlainen mutta suurempi koristaa Hlemmurin aukiota. Se kuvaa mennyttä aikaa, jolloin rakennustarvikkeet kuljetettiin vielä hevoskyydillä.             

Jopa bensa-aseman pihalla oli vesiallas patsaineen!

Kirpputorilta jatkoin matkaa Tryggvagatanille, jossa olivat Reykjavikin taidemuseo, Hafnarhús, ja Reykjavikin valokuvamuseo, joka on kaupungin kirjaston kuudennessa kerroksessa. Niissä kuluikin aika mukavasti.

Taidemuseosta jäi mieleen pop-taiteilija Errón kantaaottavat työt.

Napit koolla

Piipahdin kirjaston puolella netissä, josta perittiin ainoastaan 60 ISK, kun turisti-infossa käynti tietokoneella maksoi 200 ISK. Kirjaston ala-aulassa oli hauska napeista ommeltu teos Tölum saman, Napit koolla.    

Iltapäivällä kiertelin katselemassa ja kuvaamassa kaupunkinäkymiä. Suu meni hymyyn usein.

Illemmalla innostuin ajelemaan Laugardalslaug-uimahallille, jossa perjantaiaamuna kävin kahvilla. Lauantai-iltaisin bussi 14 kulki tunnin välein, joten  käväisin katsomassa tien toiselta puolelta bussin paluuajan ennen uimaan menoa. Hyisessä iltatuulessa ei tehnyt mieli odotella tuntia. Turistikortilla sain viivakoodilappusen, jolla portti aukesi. Pesutilassa kutakin suihkua varten oli kaksi hanaa, joiden käyttö oli taitolaji. Oli osattava ennakoida, milloin muut väänsivät kuuman veden pois, sillä silloin suihkuvesi muuttui kiehuvan kuumaksi.

Tuntui ihanalta laskeutua +32-asteiseen ulkoaltaaseen, kun ilman lämpötila oli vain +10°. Ison allasalueen reunassa oli viileämpi allas, jossa oli 50 metrin radat kuntouimareille. Lisäksi ulkona oli lastenaltaita, neljä poreallasta, joissa vedenlämpö vaihteli 39°-44°. Lapsille oli iso ja pieni liukumäki sekä pienoisgolfrata. Sisätiloissa oli useita altaita ja kuntokeskus.

Uinnin jälkeen pukuhuonehallissa kävi vilinä.
Lapsiperheitä saapui koko ajan lisää iltauinnille. Bussin tuloon oli aikaa melkoisesti, joten kahvi ja kleina, sokeroimaton, suippo kierremunkki, maistuivat iltauimareita katsellessa.

Lauantaipäivän osoitteita:

Kolaportið, kirpputori, os. Tryggvagata 19, bussit 1, 3, 6, 11, 12 ja 13

Avoinna. la-su 11-17

Tietoja muutamasta uimahallista

Àrbæjarlaug os. Fýlkisvegur, bussit 5 ja 19, kuvia ja tietoa: www.itr.is

Avoinna: ma-to                  06.30-22       Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  06.30-20       Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la                   09.00-17       Alle 6 v. ja yli 70 v.           ilmaiseksi

su                  11.00-19       Turistikortilla                      ilmaiseksi

Altaita sisällä ja ulkona, lapsille ja aikuisille. Porealtaita ja kuumavesialtaita, höyryhuone, sauna, liukumäki ja ravintola. Uimahalli on avattu vuonna 1994.

Breiðöholtslaug os. Austurberg, bussit 4 ja 12, kuvia ja tietoa: www.itr.is

Avoinna: ma-to                  06.30-22       Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  06.30-20       Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la                   09.00-17       Alle 6 v. ja yli 70 v.           ilmaiseksi

su                  10.00-18       Turistikortilla                      ilmaiseksi

Altaita sisällä ja ulkona, lapsille ja aikuisille. Porealtaita ja kuumavesialtaita, höyryhuone, sauna ja kaksi liukumäkeä. Uimahalli on avattu vuonna 1981, laajennettu vuonna 1999.

Grafarvoslaug os. Dalhús, bussi 24, kuvia ja tietoa: www.itr.is

Avoinna: ma-to                  6.30-22         Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  06.30-20       Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la-su              10.00-18       Alle 6 v. ja yli 70 v.           ilmaiseksi

                                           Turistikortilla                      ilmaiseksi

Altaita sisällä ja ulkona, lapsille ja aikuisille. Porealtaita ja kuumavesialtaita, höyryhuone, sauna ja kaksi liukumäkeä ja ravintola. Uimahalli on avattu vuonna 1998.

Laugardalslaug-uimahalli

Laugardalslaug os. Sundlaugarveg, bussi 14, kuvia ja tietoa: www.laugardalslaug.is

Avoinna: ma-pe                 6.30-22         Aikuisten lippu                  450 ISK

               la-su                    8.00-22         Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

                                                                 Alle 6 v. ja yli 70 v.          ilmaiseksi

                                           Turistikortilla                    ilmaiseksi

Vesturbæjarlaug os. Hofsvallagata, bussit 11 ja 15, kuvia ja tietoa: www.itr.is

Avoinna: ma-to                  06.30-22       Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  06.30-20       Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la                   09.00-17       Alle 6 v. ja yli 70 v.          ilmaiseksi

su                  11.00-19       Turistikortilla                    ilmaiseksi

Altaita sisällä ja ulkona, lapsille ja aikuisille. Porealtaita ja kuumavesialtaita, höyryhuone, sauna ja liukumäki ja leikkikenttä. Uimahalli on avattu vuonna 1961.

Perjantai, kolmas päivä Reykjavikissa

Reykjavikin kunnallinen uimahalli

Pilvipoutainen aamu lokkeineen tervehti aamu-uinnille menijää. Reykjavikin kunnallinen uimahalli Sundhöll Reikjavíkur on melkein keskustassa, parin korttelin päässä Hallgrímskirkja-kirkosta.

Uimahallin eteisaulassa oli lipunmyyntikoju ja pöytä tuoleineen. Vanha mies istui pöydän ääressä kahvilla. Pöydällä oli termoskannu, maitotölkki, keksipaketti ja pino pahvimukeja.

Uinnin jälkeen saisin saunakahvit!

Näytin turistikorttiani ja lipunmyyjä antoi avaimen. Seurasin naista, joka oli myös menossa uimaan. Pukuhuoneita oli muutama. Kurkistin pesuhuoneeseen ja sain selville, että siellä oltiin alasti, mukava pohjoismainen käytäntö.

Kaikesta näki, että paikka oli parhaat päivänsä nähnyt. Pari naista oli peseytymässä. Seinässä oli metallikaukalo, jossa näytti olevan saippualiuosta. Uima-allashallissa oli verkkainen aamutunnelma. Radoilla oli vain muutama uimari. Vatsakas mies tempoi seinän vierellä punnuksia ja veti välillä taljaa. Ovensuussa istui uinninvalvoja valkoisessa työasussaa ja vilkaisi silloin tällöin seinässä olevia monitoreja. Niissä näkyi ihmisiä, jotka loikoilivat ulkona kuumavesialtaissa. Lastenaltaassa temmelsi koululuokka. Pari lingalaa puhuvaa maahanmuuttajapoikaa seisoi hytisten aikuisten altaassa. En nähnyt opettiko joku heitä uimaan. 

Vesi tuntui mukavan lämpimältä kotiseudun allasvesiin verrattuna. Uin muutaman radallisen ja menin ulos. Siellä oli kaksi pikkuallasta: nuddpottur, poreallas ja heiturpottur, kuumavesiallas. Kokeilin ensin poreallasta. Vesisuihkut hieroivat tarmokkaasti. Kuumavesialtaan 40-asteisessa vedessä en jaksanut kauan istua. Aamutuuli vilvoitti mukavasti, kun palasin sisäaltaalle.

Uinnin ja peseytymisen jälkeen kaipasin saunaa. Pesuhuoneen vieressä oli ainoastaan wc ja pikkuruinen kylmänkostea tukankuivaushuone peileineen. Kun olin pukemassa, ryntäsi iloisesti hälisevä koulutyttöparvi samaan pukuhuoneeseen. Kuhina oli melkoinen, joten suoriuduin ripeästi eteisaulaan. Kahvipöytä oli tyhjä! Perjantaisin tarjottava asiakaskahvi oli loppunut, selitti lipunmyyjä esittäessäni kahvinjuontiperformanssiani. 

Palasin majapaikkaan uusia katuja pitkin. Ohitin päiväkodin, jonka piha oli herännyt elämään. Värikkäiden talojen rivistöjä oli siellä täällä katujen varsilla.

Vein uimatavarat kuivumaan ja lähdin etsimään kahvilaa.

Ajoin bussilla Hlemmurille ja kysyin lipunmyynnistä, millä bussilla pääsisin Laugardalslaugin uimahallille. Jospa siellä olisi kahvila!

Reykjavikin bussit tunnistaa keltaisesta väristä ja niiden kuljettajat työpusakan hihassa komeilevasta S-kirjaimesta, supermies-tunnuksesta.

Lipunmyyjä neuvoi bussin numero 14, jonka otsakyltissä luki Teigar Vogar.

Kun bussi lähti, pyysin kuljettajaa jättämään minut uimahallin kohdalla pois. Havainnollistin pyyntöäni muutamalla uimaliikkeellä. Hymyilevän kuljettajan islanninkielinen pakinointi käsitteli urheilukeskusta, jonka ohitse turistikaan ei voisi erehtyä kulkemaan. Bussi pysähtyi uimahallin taakse, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Avarassa sisääntuloaulassa oli kahvila! Kun olin ostamassa kahvia, sain kuulla, että se ei maksanut mitään. Täälläkin oli ilmainen perjantaikahvi!

Isoista ikkunoista näin, että ulkoaltailla ei ollut kovin paljon uimareita, mutta sisäaltailla mekastivat koululaiset. Uimaopettaja ruiskutti letkulla vettä kiljahtelevien lasten päälle. Opettaja istui kauempana altaan reunalla kahvikuppi kädessään.

Pian kahvipöytääni alkoi saapua vilkkaasti juttelevia eläkeläisiä, miehiä ja naisia. Muuan pappa laski pöydälle muovipussillisen suklaanappeja. Kukin sieppasi pussista napin kahvileiväkseen. Mies tarjosi minullekin ja kysyi samalla, mistä olen kotoisin. Kun kerroin olevani Suomesta, muuan naisista sanoi jotain hauskaa, jolle muut nauroivat. Mies tulkkasi minulle, että nainen sanoi osaavansa muutaman sanan suomea: Mine rakastaan thou. Niin meillä oli yhteinen juttu naurettavana. 

Paluumatkalla ajoin Hlemmurille ja vaihdoin bussiin 12. Olin ennen Islannin matkaa käynyt Pohjoismaiden Suomen instituutissa hakemassa esitteitä Islannista. Niissä oli tietoa Pohjolan talosta, Norræna húsiðista. Kartan avulla kävelin bussipysäkiltä yliopistoalueen ohi avaralle kentälle, jossa oli kolme isohkoa rakennusta. Rakennusten takana oli lentokenttä.

Pohjolan talo

Valokuvista muistin, miltä Pohjolan talo näytti, joten ei tarvinnut käydä kaikkien kolmen rakennuksen ovia tempomassa.

Hyvin hiljainen paikka. Kävin kirjastohuoneessa lukemassa eilisiä suomenkielisiä sanomalehtiä ja sähköpostini. Pari ruotsia puhuvaa naista oli myös kirjastossa. Muita vierailijoita en nähnyt. Kahvilasta oli näköala neliön muotoiselle tekolammelle. En viitsinyt jäädä yksikseni autioon kahvilaan. Alakerrassa oli lapsille tarkoitettu työpaja ja näyttelytiloja. Perjantai-iltapäivän ankeus lepäsi huoneissa. Olin hiukan pettynyt. En tiedä, mitä olin odottanut, mutta talon tunnelma ei täyttänyt odotuksiani. 

Paluumatkalla mieli kohosi, kun näin sitkeät koivut. Ne olivat jo hiirenkorvilla ja puskivat juurensa laavamurskeeseen.

Hyppäsin bussiin numero 1. Kolme koulutyttöä tuli jäljessäni. Tytöt maksoivat pienillä paperilappusilla matkansa, mutta kuljettaja ryhtyi pitämään saarnaa. Käsitin, että koululipuilla ei olisi saanut matkustaa siihen aikaan. Tytöt väittivät, etteivät tienneet asiaa. Pitkän ja vakavan saarnan päätteeksi tytöt lähtivät autosta. Supermies kasvattajana!

Ajoin Kringlan-pysäkille ja lähdin etsimään kauppakeskus Kringlania. Kyselin ostoskassit kädessä kulkevilta ihmisiltä tietä. Huitomissuunnasta löysin tavaratalon harmaiden rakennusten seasta.

Etsin lapsenlapsilleni tuliaisia. Iso leikkihuone, kahvilat ja pikaruokalat olivat täynnä lapsiperheitä. Hulinaa ja huisketta, kauppoja ja tavaraa läkähtymiseen asti. Pakenin ulos ja ajoin bussilla majapaikkaan.                                                                                    

Rakenteilla oleva konserttitalo ja konferenssikeskus Harpa

Illalla kävin satamassa katselemassa auringonlaskua, jonka hehku peilautui lähes valmiin Harpan, konsertti- ja konferenssirakennuksen lasiseinistä. Näin kaupungilla useita julisteita Harpasta. Niissä mainostettiin lastenkonsertteja.

Jatkoin iltakävelyäni taas Tjörnin-lammille. Lapsiperheet syöttivät joutsenia. Lokit taistelivat äänekkäästi leivänpaloista. Keskiyötä kohden aurinko painui vähitellen kattojen taa.

Tietoja perjantain kohteista: 

Sundhöll Reikjavíkur, uimahalli on perustettu 1937. Os. Baróstigurin ja BergÞórugatan kulma, parin kolme korttelin päässä Hlemmurin bussiterminaalista

Aikuisten allas on 25 m pitkä, vedenlämpö 29°, kaksi rataa ja isohko vapaa-alue, hyppytorni ja voimailulaitteita altaan reunalla. Lasten allas on 17 m ja vedenlämpö 32°.

Höyryhuone on ulos johtavien portaiden pielessä. Ulkona nuddpottur, poreallas, vedenlämpö 37°-39° ja vesihierontalaitteet. Heiturpottur, kuumavesiallas, vedenlämpö 39°-41°.

Avoinna: ma-to                  6.30-22         Aikuisten lippu                  450 ISK

pe                  6.30-20         Lasten 6 v.-18 v.                100 ISK

la                   8-16              Alle 6 v. ja yli 70 v.           ilmaiseksi

su                  10-18            Turistikortilla                      ilmaiseksi

Kuvia ja lisätietoja: www.itr.is

Pohjolan talo, Norræna húsið, os. Sturlugata 5, bussi 12, www.nordice.is

Aukioloaikoja: kirjasto ma-su 12-17

                         kahvila ma-pe 8-17 ja la-su 12-17 

Pohjoismaiden Suomen instituutti, Nifin os. Kaisaniemenkatu 9, 00170 Helsinki, www.nifin.helsinki.fi

Kirjasto avoinna ma-ti-to 10-17, ke 10-20, pe 10-16, kesäkuusta elokuuhun ma-pe 10-16

Kringlan kauppakeskus, Kringlunni 2-4, bussit 1, 2 ja 4, www.kringlan.is

Aukioloaikoja: ma-ke 10-18.30, to 10-21, pe 10-19, la 10-18, su 13-18

Harpa, konserttitalo ja konferenssikeskus, www.harpa.is